Käsitöiden signeeraaminen

Olen miettinyt koko käsityöopintojen ajan tuotemerkki/signeeraus asiaa. Käytämme käsitöihin niin paljon aikaa, että miksi emme jotenkin merkitsisi töihin, että kuka ne on tehnyt? Kyllähän kuvaamataidon tunneillakin aina merkitään oma nimi omaan teokseen. Olisi kiva jos käsityötunneilla oppilaat voisivat signeerata työnsä. 

Oman työnsä voi signeerata esim. kirjomalla nimikirjaimet, leimaamalla kankaakaalle leimasimella tai kirjoittamalla kangastussilla. Itse tein muutaman kokeilun, missä leimasin nimikirjaimeni silkkinauhalle. Kokeilin myös kirjoittaa ne tekstiilitussilla. Ne molemmat ikävä kyllä levisivät. Tein sitten pahville hahmotelman signeerauksestani. Tältä se näyttäisi:

Ja tältä se voisi näyttää töissä roikkumassa:

Nypyt & pampulat

Santra ohjeisti meidät ihmeelliseen nyppyjen maailmaan. Kyse on siis yhdestä neulonnan tekniikasta. Ideana on, että samaan silmukkaan neulomalla saadaan aikaan nyppy, mikä kohoaa muusta neuleesta. Mitä enemmän samaan silmukkaan neulotaan silmukoita, sitä suurempi nyppy saadaan aikaiseksi.

Kokeiluni alimmalla rivillä olen käyttänyt apupuikkoa apuna ja vain kieputtanut lankaa 3-4 kertaa silmukkaryppään ympäri. Toisiksi ylimpänä olevalla rivillä on kolmen silmukan nyppyjä ja ylimmällä rivillä viiden silmukan pampuloita.

Pampuloita ja nyppyjä tehdessä on osattava lisätä ja vähentää silmukoita. Ne sopivat mielestäni yläkoulun neulonnantunneille.

Käpyily

Iitu opetti meille käpyilä. Jälleen kerran opin itselleni ihan täysin uuden tekniikan. Tämä on sellainen tekniikka, josta en ihan vielä päässyt jyvälle, vaan minun on vielä palattava siihen.

Tein tunnilla muutaman harjoituksen. 

Ensin lankalenkkiin käpyillään langankiertojen avulla tuollaisia kiinteitäsilmukoita muistuttavia silmukoita.

Sitten kun lankalenkin kiristää, niin siitä muodustuu tällainen kaunis silmukka.

Silmukoita voi yhdistää ja niistä saa kauniita kuvioita.

Käpyili oli mielestäni aika haastava tekniikka, joten se ei sovi alakouluun. Ennemmin yläkouluun valinnaiselle kurssille. Käpyilyllä saa aikaan kauniita muodostelmia ja uskon, että tulen tätä pinnankoristeluna käyttämään

Koukkuaminen

Tämä oli myös minulle uusi tekniikka. Koukkusin yksipäisellä koukulla tasoa. Tästä voisi tehdä vaikka kännykkäpussin.

Mielestäni koukuttu pinta on hyvin kaunista ja paksua. Koukkuaminen on kyllä neulomista ja virkkaamista hitaampaa. Tykästyin kyllä tähän tekniikkaan. Selailin aiheesta kertovia kirjoja ja haaveilen jo tekeväni ensi vuoden pukinkonttiin patalappuja koukkuamalla. Löysin kirjastosta ihanan kirjan, missä oli monta hyvää ohjetta siihen. Kirjan takana oli myös hyvät ohjeet koukkuamisen alkeisin.

Tein lisäksi kaksipäisellä koukkuamiskoukulla tällaisen kokeilun. Kokeilussani aina toinen koukun pää koukkusi ruskeaa lankaa ja toinen vaaleanpunaista. Tällä tekniikalla voisi tehdä vaikka rannekkeet.

Tässä kokeiluni:

Pelottava ja kamala neulekone

Tänän se koitti; koneneulonnan opettelu. Itse inhoan kaikenlaisia koneita ja tekniikkaa, sillä yleensä minulla ei synkkaa niiden kanssa. Aloitin aiheeseen perehtymisen neulekoneiden manuaalikansioita selaillen. Sitä kautta opin neulekoneen osat ja sen, että miten kone langoitetaan. Kun olimme saaneet neulekoneen langoituksen tehtyä, neuvoi Minna miten neuletta lähdetään tekemään. 

Neuletta näkyi syntyvän hurjan nopeaa vauhtia. Se on juuri neulekoneen idea. Neulekoneella voidaan tuottaa nopeasti tasossa erilaisia neulepintoja siitä riippuen, miten aloitus luodaan.

Kun sitten Minnan ohjeistuksen jälkeen menin istumaan omalle ohutlankakoneelleni, ei aloitus onnistunutkaan parilla ensimmäisellä kerralla. Ensimmäiseen kokeiluuni tuli outo sykerö ja toisessa kokeilussani heti ensimmäiseen reunaan jäi iso lankalenkki.

Ensimmäinen kokeiluni:

Ensimmäinen kokeiluni, joka onnistui:

Kokeilin tehdä neulekoneella raitoja. Tämä onnistui aika kivuttomasti ja raidoituksesta tuli siistiä.

Kokeilimme myös aloitta luoden itse silmukat. Tämä oli aika siisti ja toimiva tapa.

Luokassa oli tällainen kone, millä langan sai kauniiksi keräksi. Neulekoneella neuloessa on hyvin tärkeää, että lanka kulkee sujuvasti, eikä töki. Siksi langat on hyvä keriä keriksi,

Kokeilin toisen kurssin tiimoilta myös paksulankakonetta. Paksulankakoneessa oli hieman eroja ohutlankakoneeseen. Ohjekirjan avulla kuitenkin langoituksesta selvisin. Lopuksi on pakko sanoa, että neulekone ei ole minun juttu. En pitänyt siitä yhtään, enkä usko, että sitä tulen enää käyttämään.

Alla on linkki, josta oli paljon apua neulekoneen kanssa taistellessa:

http://blog.kaspaikka.fi/koneneulonta/tanjan-ja-kristiinan-videot/

Kinnasneulatekniikka

Tästä tekniikasta olin aluksi hyvin innoissani. Mielestäni kinnas-neulatekniikalla tehdyt lapaset ovat hyvin kauniit. Harjoittelimme koulussa Vajannon aloitusta ja suomeksi neulomista. http://teeitse.punomo.fi/home/marttamaenpaa/kinnasneula/index_tiedostot/suomalainen-aloitus-video.html

Haluaisin joskus tehdä tällaiset kinnasneulalapaset.

Hauskaa mielestäni on se, että kinnasneulan voi tehdä vaikka mistä! Luokassa oli kinnasneuloja jotka oli tehty metallista ja puusta. Kinnasneulan voi tehdä myös vaikka luusta tai poron sarvesta.

Aloitus oli helppo, mutta vaikeinta tässä tekniikassa on löytää se silmukka peukalon päältä, mistä neula tulisi viedä. Tämä onnistui parhaiten, kun Minna-ope istui vieressä ja katsoi, mistä minun on seuraavaksi mentävä. Tunnilla sain sitten jonkin näköisen piiperryksen aikaiseksi.

Kotona tein pari yritelmää, mutta niistä tuli oudon näköisiä. Kierteet menivät jotenkin oudosti. Aion kysyä Minnalta, missä minulla menee pieleen.

Tässä kuva oudoista tekeleestä:

--------------------------------------------------------------------

No, nyt se selvisi, missä teen virheen. Kun vien kinnasneulan peukalon päällä olevasta lenkistä, niin olen vienyt neulan lenkkiin väärältä puolelta, minkä takia lenkkiin muodostuu ylimääräinen kierre. Tästä tunnilla tekemästäni tekeleestä näkyy hyvin se, miten Minnan avustuksella sain lopulta aikaiseksi jo vähän oikeamman laista jälkeä.

Mutta tämä riemu loppui lyhyeen. Heti kun pääsin luokkahuoneesta ulsos ja työskentelemään itsekseni, niin peukalon takaa ei ollutkaan helppo enää löytää silmukkaa. Uskon, että tämä on juuri tekniikan vaikeus. Täytyy hahmottaa, miten rakenne syntyy, jotta tietää miten sen saa aikaiseksi. Tämän takia kinnasneulatekniikka on mielestäni liian haastava alakouluun. Yläkoulussa valinnaisella kurssilla olisi ehkä mahdollista tehdä kinnasneulatekniikalla pieni työ esim. kännykkäpussi.
--------------------------------------------------------------------
Olen nyt tehnyt muutaman yritelmän, mutta valitettavasti on sanottava, että niistä ei ei tullut mitään kaunista. En ole päässyt spiraaliin saakka, sillä en pysty tuottamaan siistiä jälkeä edes pötkön vertaa. Tämä tekniikka ei siis minulta oikein nyt luonnistunut, joten se ei tunnu kovin miellyttävältä. Ostin kinnasneulan itselleni alkuhuumassa, joten palaan tähän varmasti vielä joskus, mutta tällä erää en jaksa kinnasneulatekniikasta enää innostua.

Tässä yritelmässä yhdistin ketjun lenkiksi ja yritin lähteä tekemään seuraava kierrosta. Noh, yritelmäksi se jäikin.

Aurinkopitsi eli Teneriffan pitsi

Aurinkopitsi oli minulle myös täysin uusi asia, enkä ollut sitä koskaan kokeillut tai nähnyt kenenkään tekevän. Tutkiskelin aihetta Lankatekniikoiden käsikirjasta. Siinä oli hyvin selkeät sanalliskuvallisetohjeet alkuun pääsemiseksi. Tähän ei paljoa tarvikkeita tarvita; ohutta puuvillaankaa, viili- tai jogurttipurkki, nuppineuloja, tylppäpääneula ja pala teippiä.

Aurinkopitsin tekeminen vaatii sorminäppäryyttä, joten se ei ihan pienemmille sovi. Mielestäni 5. ja 6.luokkalaiset pystyisivät aurinkopitsiä tekemään, jos pohjana olisi isompi muovikansi tai pahvinen kiekko(kuva alla). Kun pohjan halkaisija on suurempi, mahtuu neulalla pujottelemaan paremmin.

Tältä näytti loimi luotuna.

Loin keskuskehän pujottelemalla joka toisen parin yli ja joka toisen ali.

 Näissä kokeiluissa olen muodostanut valkealla langalla solmukehiä.

Ja tässä käytin beigeä lankaa.

Tällainen siitä tuli!

Mielestäni tämä oli tekniikkana hankala opettaa, sillä selittämällä tekniikkaa on muiden sitä vaikeaa ymmärtää ja seurata. Päädyinkin siihen, että laitoin tytöt töihin ja neuvoin heitä koko ajan työskentelyn lomassa. Lisäksi heillä oli kirjalliset ohjeet edessään, joita he pystyivät seuraamaan. Tällainen ei olisi mahdollista parinkymmenen lapsen kanssa, mutta nyt pienryhmässä se toimi.

Märkähuovutus

Märkähuovutusta olen kokeillut viimeksi yli 10 vuotta sitten, joten se oli ihan täysin unohduksissa. Olen alakoulussa märkähuovuttanut tasoa, joten pyöreiden helmien huovuttaminen oli minulle uutta.

Märkähuovutimme Iitun kanssa huopahelmiä. Ohje helmien huovutukseen rullaamalla löytyy täältä:

http://teeitse.punomo.fi/view.php?filename=home/outi/huopahelmet/huopahelmet.pdf

Karstasin ensiksi villani, jotta niiden säikeet asettuisivat saman suuntaisiksi ja villalevystä saisi eroteltua ohuita kerroksia.

Karstattu villa näytää ihan joulupukin parralta :)

Olin alussa hieman skeptinen, että saammekohan kauniita, pyöreitä helmiä aikaiseksi. Huovutimme muovisissa laatikoissa, jotta työskentely ei olisi niin sotkuista. Aluksi ladoimme villaa kerros kerrokselta laatikon pohjalle. Villakerrosten on oltava todella ohuita! 

Asetin aluksi vahingossa kaikki villat samansuuntaisest, kuten vasemman puoleisesta kuvasta voi nähdä. Siihen jäi tuollaisia aukkojakin. Muistin vasta villat aseteltuani, että ne kannattaa asetella ristikkäin, jotta ne huopuvat hyvin. Asettelin villat uudestaan ja lisäsin pintaan värilaikkuja.

Aluksi ripoteltiin villojen päälle vähän lämmintä saippuavettä villojen päälle. Saippuaksi käy mäntysuopa tai jokin muu emäksinen saippua. Tämän jälkeen paineltiin villoja hieman, mutta kuitenkin niin että ne kastuivat kauttaaltaan. Tässä vaiheessa käänsin villalevyni ympäri, jotta tekemäni asetelma jäisi helmissä pinnalle.

Huovutimme levyn kahden sisäkkäin pujotetun pillin päälle. Toinen pilli siis pujotettiin 1cm toisen pillin sisään, jotta niistä tulisi huovutettavan levyn pituinen pötkö. Sitten pyöritimme huopalevyn tiukasti pillin ympärille bambumaton avulla.

Tältä pötkö näyttää pillin ympärille pyöritettynä. 

 Sitten alkoi kivoin työvaihe. Eli aloin huovuttamaa villapötköäni. Tähän käytin apuna liukuestettä muovilaatikon pohjalla. Huovutin pötköä bambumaton avulla. Tässä vaiheessa voimaa saa jo käyttää.

HUOM! Muista lisätä lämmintä saippuavettä huovuttaessasi. Saippuavesi ja villapötkö jäähtyvät nopeasti. Huomioi myös sopiva saippuan määrä. Jos saippuaa on liikaa, niin pötköstä tulee liukas, eikä se huovu niin hyvin.

Tältä pötkö näytti huovutuksen jälkeen.

Kun pötkö on tarpeeksi tiivis, leikellään se sopivan kokoisiksi paloiksi.

Tältä leikkaamani palat näyttivät.

Kun olin leikannut kaikki palat, aloin pyöritellä pieniä pötköjä palloiksi saippuaisilla kädellä. Pillit ovat edelleen paikallaan. Huuhtelin villapalloja aina välillä lämpimällä vedellä, jotta ne huopuivat paremmin. Kun huopahelmi oli saanut pyöreän muodon, huuhtelin sen lopuksi kylmällä vedellä, jotta pinnasta tuli siisti.

Miten kauniin pyöreitä ja herkkiä niistä tulikaan!

Lopusi laitoin huopahelmet vielä kuivumaan.

Huopahelmien huovutus rullaamalla oli mielestäni todella kivaa. Työvaiheita oli kyllä aika monta, mutta ohjetta seuraamalla niistä selvisin. Olen todella tyytyväinen lopputulokseen.

Märkähuovuttaminen on sotkuista puuhaa, joten koulussa huovutukseen tulee varata vähän huonommat vaatteet ja paljon tilaa. Tuollaiset muoviset laatikot auttavat siinä, ettei huovuttaja kastu itse niin pahasti. Jos koulussa ei ole muovilaatikoita saatavilla, niin huovutusta varten voi vuorata ison pöydän jätesäkeillä. Reunat olisi hyvä korottaa, jotta vesi ei valu oppilaiden päälle. 

Tämä oli niin kivaa, että en malta odottaa kunnes pääsen opettamaan märkähuovuttamista!!