Virkkaaminen ja hieman teoriaa käsityötaitojen opettamisesta ja oppimisesta

Virkkaaminen on minulle tuttua ja olenkin siihen viime aikoina oikein hurahtanut. Materiaalina olen käyttänyt eniten matonkudetta. Se on paksua ja jämäkkää ja työ etenee vauhdikkaasti sillä virkatessa. Olen virkannut mattoja ja koreja.

Tunnilla kävimme läpi virkkaamisen opetusta koulussa. Minulle tuli yllätyksenä, että toisella luokalla pitäisi aloittaa jo opettamaan virkkaamista toisen kappaleen reunaan. En muista omilta kouluajoiltani, enkä avustajana toimiessani nähneeni tuon tekniikan opetusta jo toisella luokalla.

Kertasimme koululla taidon oppimiseen liittyviä vaiheita (Fitts, Anttila) ja ne muistuttivat hyvin siitä, että kukaan ei osaa näitä asioita syntyessään, vaan niitä on harjoiteltava. Olin itse unohtanut, miten vaikeaa virkkaus voi olla jollakin toiselle, sillä itselle se on niin tuttu juttu. Luulen, että virkkaamisen liikeradat ovat jo niin hyvin minulla lihasmuistissa, että en osaa edes hahmottaa mitä kaikkea teen automaattisesti. 

Virkkauksen monimutkaisuudesta minua muistutti tunnilla tehty harjoitus, jossa kokeilimme virkata kiinteätä silmukkaa vasemmalla kädellä. Se osoittautui todella hankalaksi. Kokeilin virkata pari silmukkaa oikella kädellä ja sitten perään pari silmukkaa vasemmalla kädellä. Eihän se oikein onnistunut. Yritin analysoida mitä oikea käsi tekee ja toistaa sen vasemmalla kädellä, mutta en onnistunut. Oli yllättävän hankalaa yrittää toistaa silmien näkemä liike perässä. Tähän tulen todennäköisesti törmäämään kun opetan virkkausta joku päivä.

Tunnilla puhuimme myös siitä, että jokainen meistä oppii eri tavalla ja eri tahdissa. Jollekin riittää se, että näkee kerran miten virkataan ja hän alkaa itse jo virkata perässä. Toisille on tärkeää nähdä vaihe vaiheelta ja yksityiskohtaisesti miten virkataan. Joillekin voi riittää kuvat, toiset tarvitsevat opettajan selostusta ja toisia auttaa video. Opettajana minun on pyrittävä tarjoamaan oppilaille mahdollisimman monia tiedonlähteitä oppimisen tueksi, sillä ei ole yhtä oikeaa tapaa.

Opettamisen tukena opettaja voi käyttää myös loruja ja muistisääntöjä. Jos näitä käytetään, niin aina olisi käytettävä samoja! Alkusilmukan tekemiseen voidaan käyttää visuaalista P-kirjain kuvaa auttamaan muistamisessa. Tai voidaan käyttää lammikko- tarinaa. "Sukelletaan lammikosta ja haetaan saalis."

Käsityötunneilla on myös tärkeää, että oppilaiden ymmärrystä pyritään lisäämään. Kun opettaja selittää miten jokin asia tehdään, niin oppilaiden tulisi pohtia miksi niin tehdään.

Keskustelimme tunnilla myös virkkauksen opetukseen liittyvistä asioista materiaalien ja tarvikkeiden näkökulmasta. Kun koulussa harjoitellaan virkkausta, olisi hyvä että materiaali olisi joustavaa. Langan tulisi olla nauhamaista, eikä sen tulisi olla monisäikeistä. Jos lanka on monisäikeistä niin oppilas helposti saa työnnettyä virkkuukoukun langan säikeiden välistä. Lisäksi olisi hyvä, että virkatessa langan väri ei olisi musta tai muu tumma väri. Oppilaan on vaikea hahmottaa tummasta langasta silmukoita tai laskea virkaamiansa pylväitä. Lisäksi langan tulisi olla huopumatonta, sillä jatkuva purkaminen voi huovuttaa ja vanuttaa lankaa.

Virkata voi myös monella tavalla. Tunnilla virkkasimme ketjusilmukoita ja huomasimme, että virkkaamme eri tavoilla. Mielestäni ei ole tärkeintä se miten virkkaa, vaan se että virkkaaminen ei rasita käsiä liikaa ja ote tuntuu hyvältä. Virkkaamisen tekniikan tulisi olla vaivatonta ja sujuvaa liikettä. Jollei se ole, niin se ei ole mukavaa ja se on hidasta. Opettajana minun olisin hyvä harjoitella eri tapoja virkata, jotta voin tarjota oppilaille useamman eri tavan. Näin he voivat löytää itselleen sopivimman tavan virkata.